Kävi tos iltapäiväl Meal ja Raunol, Faustinaki uskals tulla mua liki. Vähä hä tek simmossi torjuvi liikkeit, mut kyl hä iha kivast suhtautus sihe, et mä siin oli. Jestas, et Konsta ja Mustilo kehräsivä, mä vähä leikkisi heiä kans. Kyl Smirreki uskaltautus mun kans leikkimä, mä veri naru pitki olohuane lattia. Siin mä sit oli ja siliti kissoi, kaik neljä oliva näkyvil. Faustina on aika samanlaine ku Neroki, kyl hänelläki sit pikkuhilja se uteliaisuus herä. Varovaisest laitoi käre, silleeste, et  Faustina vähä sai nuuhki sitä. Mut tosi kivoi kissoi he on, iha kaik. Kyl oliki kiva katto heit ja nautti heiä seurast.